”Voiko kone lopulta tehdä mun duunin paremmin kun minä itse?”

Jos vastaus on kyllä tai edes ehkä, sun on aika alkaa miettimään itselles jotain muuta tekemistä. Jos sä oot markkinoinninissa tai web-tuotannossa ja sulla/teillä ei ole jo käynnissä huomattavia automaatioon liittyviä sisäisiä projekteja, ei huolta, meillä on. Ja niin on monella muullakin tiimillä ympäri maailmaa.

Kun mä pystyn tekemään nappia painamalle sen mihin sulla menee muutama tunti manuaalista työtä, voitto-matikka on helppo tehdä. Mä voitan. Me voitetaan.

AUTOMAATIO VOITTAA.

Kun olin pieni, muistan ajatelleeni että maailman muuttuminen koneelliseksi oli jotenkin huono asia. Se oli se pieni idealisti humanisti joka viime aikoina on hiljentynyt lähes täysin. Ideologiat on nyt jossain ihan muualla. Maailmassa jossa koneet, automoidut prosessit ja tekoäly tekevät tietä luovuudelle, ideologiat väistämättäkin hieman muuttuu.

Alkuvuosina toiminnanohjaus ja prosessi-automaatio olivat molemmat kaukana niistä projekteista joissa olin mukana. Tai ainakin siltä tuntui kun niistä ei vielä puhuttu. Toki nyt ymmärrän että jos osasin tuolloin ajatella kuten nyt, välittömästä humanistisesta tragediasta piittaamatta, olisi monet projektit menestyneet paremmin kuin ne lopulta menestyi. Tai jos ei sitä, olisin ainakin osannut tarjota asiakkaille sellaista lisäarvoa josta olisi ollut heille todellista uniikkia kilpailuhyötyä. Siis oikeasti uniikkia.

No, onneksi osaan tehdä sitä nyt. Koska olen todellinen automaatio-narkki, uskon että työkalut joita olen suunnitellut ja ollut mukana suunnitellemassa ovat uniikkeja globaalisti ja laadultaan sellaisia että nillä korvataan vielä kymmenien ellei satojen tuhansien ihmisten työpaikat. Haluan muuttaa internet-markkinointia niin että ihmiset tekee sitä missä ne on parhaita, ja koneet kaiken lopun. Jos katsotaan miten ala on rakentunut tänään, visioni tarkoittaa käytännössä sitä että vähintään 90% nykyään ´ammattilaisten´ tekemistä töistä automoidaan täysin.

Onko minulla tästä tunnontuskia? Ei todellakaan ole. Ja miksi olisi. Miksi ihmisten pitäisi tehdä sellaisia töitä jotka kone pystyy tekemään paremmin? Siksikö että heille olisi töitä?

Jos maailma on virheellisesti rakentunut niin että se tukee koneellisen työn teettämistä jopa sellaisilla aloilla kuin web-tuontanto ja markkinointi, pitäisikö minun tuntea tunnontuskia siksi että haluan parantaa tuota vääristynyttä maailmaa.

Toki moni ennen y-sukupolvea syntynyt tulee olemaan ihmeissään kun oman osaston duunin tekeekin yhtenä päivänä täysin automoitu ulkoistetulla palvelimella pyörivä prosessi. Pohjaviiva on se että jos työskentelee luovalla alalla, on parempi olla luova. Jos luovuutta ei löydy, parempi vaihtaa alaa.

Jos luovuuttaa taas löytyy, ei omalla perseellä ole mitään hätää. Luovuutta kun kone ei voi koskaan simuloida. Vaikka ´luovuus´ itsessään pystyttäisiinkin mallintamaan sellaisenaan, ei siitä vielä olisi suurtakaan iloa. Tämän jälkeen kun pitäisi pystyä mallintamaan vaikutus joka tulee valvotuista öistä, palopuheista, orgasmeista, humalasta, halauksista, kesästä, kukista, rikkauksista, rakkauksista ja huulien pehmeästä kosketuksesta.

Teko-äly ei ole, eikä tule koskaan olemaan ihmis-tuntemuksien simuloimista. Se on raa´an älyn koneellista kopioimista. Äly ei sinällään pidä sisällään mitään kokemuksia tai tuntemuksia. 1+1 on edelleen 2 vaikka aamulla olisikin ollut ikävä riita kumppanin kanssa. Eikä se että yhtälö muuttuu monimutkaisemmaksi vaikuta tähän mitenkään.

1+1=2 ja näin tulee aina myös olemaan älyn lähtökohdista tarkasteltuna.

Aina kun puhutaan teko-älystä, on tärkeä ymmärtää että se mihin ihmiset tuon kirjainyhdistelmän (AI) yhdistää, on peräisin puhtaasti viihteestä. Kirjoista ja leffoista pääasiallisesti. Tiettävästi yksikään tutkimusryhmä maailmassa ei panosta ihmisen tunteiden emuloimiseen, mutta tuhannet kielellisen ja matemaattisen logiikan mallintamiseen. Molemmat aika tylsiä aiheita viihteen näkökulmasta.

Jo pitkästä virrestä lyheentäkseni toistan, jos sulla on luovuutta ja oot luovalla alalla, sulla ei ole mitään hätää. Luovuus ei anna paljoa tilaa varsinaiselle älylle. Itseasiassa äly on useasti luovuuden tiellä. Varmin tapaa tukahduttaa omat kuningas-ideat on alkaa aikaisessa vaiheessa ajattelemaan ideaa järkevästi. Jokaisen tekemisen arvoisen idean syntymisen ja toteutumisen välillä on paljon esteitä, aina. Ne on siellä vaikka niitä ei ajattelisikaan.

Sitä paitsi just tota varten on MBA:t. Ne on ne jotka pitää meidät hullut & nerot edes jonkunlaisessa yhteydessä todellisuuteen. Niitä kannattaa kuunnella, mutta ei koskaan luovassa alkuvaiheessa. Kun ideoidaan ja jotain suurta on syntymässä, MBA:t on myrkkyä. Logiikka on myrkkyä. Äly on myrkkyä. Kun tämän ymmärtää, voi vetää henkeä ja todeta olevansa turvassa. Koska vaikka luovuus ja jopa tunteet saataisiin mallinnettua, hulluutta tuskin koskaan edes yritetään.

On sanottu, että raja luovuuden ja hulluuden välillä on ohut ja häilyvä. Merkittävä, maailmaa mullistava luovuus on hyvin kanavoitua hulluutta, eli ehkä tän postin nimi olisi voinut olla ´Ylistys Hulluudelle´.

Jos mun pitää valita elänkö mä elämääni mielummin niin että 1+1 on aina 2 tai sit niin että se on joskus jotain ihan muuta, mä valitsen aina jälkimmäisen. Mun mielestä ajatuskin siitä että maailma on staattisten määreiden järjestämä yleinen todellisuus on täysin naukku. Mun todellisuus on aina ollut sitä mitä se on ollut, se on ollut sitä mitä mä olen siitä tehnyt.

Olen aina ollut luova, ja tulen aina olemaan. Tunnen pahoinvointia kun kuulen tilintarkastustermejä, silmäni särkevät kun näen MBA-miesten tekemiä monivärisiä bisnes-kaaviota enkä voi sietää mitään versiota lauseesta ”ei tätä pysty tekemään”.
”Ainoa ero minun ja hullun välillä on että minä en ole hullu”
- Salvador Dali