Aloitettakoon blogi kliseellä, “eipä ole tullut paljoa viime aikoina kirjoiteltua.”

“Ai jaa, ei vai, mä kun aattelin että mun RSS lukijassa oli jotain vikaa”

Markkinointi on pelottavaa. Ainakin etulinjassa. Kun tarjoaa kovien odotuksien rasittamille yrityksille sellaisia markkinointipalveluja joita ne ei muualta saisi, on itsekin tulossa rasittuneeksi jos ei ole jo.

Kun sisäistää asiakkaan tuotteen, mind-surffaa kohderyhmässä ja tietää että tuotteessa löytyy potentiaalia mihin vain, asiakas ei olekaan enää asiakas, vaan muuttuu omaksi henkilökohtaseiksi ambitioksi. Jos pervektionistin vikaa löytyy, oikeampi sana on pakkomielle. Asiakkaan surusta tulee oma suru, samoin toki käy ilolle.

Ja hei, ei teeskennällä, markkinoinnissa on ihan järkevä hintalappu kun kampanjoiden koko tai muut muuttujat kasvaa. Menestystarinoissa on nippua luvassa kaikille osallisille, myös markkinoijalle siis.

Välillä mä aattelen että mitä mä oikein oon? Ja mikä netti oikein on? Mitä enemmän mä siitä puhun, sen enemmän musta alkaa tuntua että siitä pitäisi lopettaa puhuminen kokonaan ja palata siihen oleelliseen eli liiketoimintaan.

Ei oikeasti edes ole mitään verkkoliiketoimintaa.

Kaikki liiketoiminta verkossakin on vain sitä samaa liiketoimintaa. Verkkoliiketoiminta kuulostaa näin 12 vuodenkin jälkeen verkostomarkkinoinnilta tai sit joltain liiketoiminnalta jossa myydän (tms.) verkkoja. Mitä enemmän olen asian kanssa ollut tekemisissä ja sitä ajatellut, sen selvemmäksi on tullut että mä on olen markkinoija, ehkä hieman erikoinen, mutta sitä kuitenkin.

Ja mitä tulee verkkoon liiketoiminnan jatkeena, se on nimenomaan vain ja ainoastaan sitä. Sellaiset bisnekset joissa ainoa tulonlähde on verkko, on nekin ihan vaan tavallisia bisneksiä joissa verkko on vain jatke varsinaiselle toiminnalle. Jatke kuten toimitilat, henkilöstö ja IPR:t ovat.

Myönnettävä toki, että verkko on melkoisen mittava jatke mille tahansa liiketoiminnalle. Verkkoliiketoiminnasta puhuminen on mielestäni hämäävää ja turhaa. Karua kun on käyttänyt käärmeenöljylingoa vuosikymmenen poikineen, itseään saa jonkun verran herätellä suosta ennenkun oppii pois korvia särkevästä kielenkäytöstä. Onneksi mä puhun useasti (ja nopeasti).

Valitettavasti Google Trends tuotti (taas) pettymyksen, eikä tuonut ´verkkoliiketoiminta´ ja ´liiketoiminta´ -sanoille mitään tulosta. Voluumi ei riitä. Muuten olisin voinut HETI aloittaa blogistani entistäkin turhemman tekevän kampanjan verkkoliiketoimintaa vastaan. Tai siis ainakin sitä sanaa, vai siis myös sitä toimintaa, verkkoliiketoimintaa? Nyt mä menin hei itsekin ihan pihalle.

Eli miten tehdään 16 tuntisia työpäiviä ja ollaan edelleen onnellisia? Teet duunia päivän viikossa ja käytät lopun ajan sellaisten asioiden parissa joista oikeasti tuut onnelliseksi.

Miten tohon pääsee?

Aloitan juttusarjan jahka olen perillä. Sen vannon!